Fysioterapia on vaikuttavampaa ja merkityksellisempää, kun kuntoutujan omat arjen tarpeet ohjaavat terapiaa
Terapeuttinen harjoittelu auttaa MS-tautia ja aivoverenkiertohäiriötä sairastavia enemmän kuin tavanomainen hoito. Jotta fysioterapia onnistuisi, tavoitteissa ja toteutuksessa pitää ottaa huomioon ihmisen tarpeet ja toiveet tavallisessa elämässä. Terapiasuhteen pitää myös olla tasavertainen.
Fysioterapialla saadaan parempia tuloksia, jos tavoitteissa ja toteutuksessa otetaan paremmin huomioon ihmisen arki, ilmenee tuoreesta Kelan rahoittamasta tutkimuksesta.
Tutkimuksessa ilmeni, että terapeuttisella harjoittelulla on suurempi vaikutus MS-tautia ja aivoverenkiertohäiriötä sairastavien ihmisten tasapainoon ja kävelyyn kuin tavanomaisella hoidolla. Myös virtuaalitodellisuuden käytöllä on positiivisia vaikutuksia aivoverenkiertohäiriön vuoksi kuntoutusta saavien tasapainoon ja kävelyyn.
Kuntoutujille fysioterapia on tärkeä osa elämänlaadun parantamisessa ja ylläpitämisessä. Tutkimuksessa on ennen tätä käsitelty vain vähän kuntoutujan omia kokemuksia fysioterapiasta. Nyt tutkijat selvittivät myös kuntoutujien näkökulmia siitä, mikä tekee fysioterapiasta merkityksellistä heidän elämälleen.
– Jotta ihmisen saa tekemään harjoituksia, jotka ylläpitävät ja lisäävät toimintakykyä, hänellä pitää olla motivaatio tehdä harjoituksia ja osallistua arjen elämään. Fysioterapian pitää siis tuntua merkitykselliseltä ja siihen tarvitaan yksilöllistä kohtaamista ja tunnetta ihmisarvon pysymisestä, sanoo yliopistonlehtori, dosentti Tuulikki Sjögren Jyväskylän yliopistosta.
On tärkeää, että fysioterapia auttaa luomaan uskoa tulevaisuuteen, vaikka esimerkiksi MS-taudissa tiedetään, ettei sairaudesta voi parantua. Kuntoutujille on tutkimuksen mukaan merkityksellistä, että fysioterapiassa korostuu tavalliseen elämään osallistuminen.
Fysioterapiassa pitäisi keskittyä enemmän arvioimaan sitä, kuinka hyvin ihminen selviytyy arjesta. Kuntoutujan yksilölliset tarpeet pitäisi huomioida paremmin, kun asetetaan tavoitteita ja seurataan niiden toteutumista.
– Tavoitteista pitää sopia yhdessä kuntoutujan kanssa ja ne voisivat liittyä nykyistä enemmän ihmisen arkielämään. Yhdelle kuntoutujalle ehkä on tärkeää, että hän pääsee itsenäisesti lähikauppaan, toiselle taas että voisi taas soittaa pianoa, sanoo vanhempi tutkija, dosentti Jaana Paltamaa Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.
Kuntoutujille on tärkeää, että prosessi on tasavertainen. Fysioterapeutti on kuntoutujan elämässä tärkeä henkilö ja hänen ammattitaitoaan arvostetaan. Fysioterapeutin kannustus auttaa elämässä eteenpäin.
– Pidemmät terapiasuhteet olisivat tärkeitä. Kuntoutujan luottamus fysioterapeuttia kohtaan ja toisaalta fysioterapeutin kokonaiskuva kuntoutujan tilanteesta syntyvät vasta ajan myötä, sanoo yliopettaja, terveystieteiden tohtori Hilkka Korpi Vaasan ammattikorkeakoulusta.
Fysioterapian jaksottaminen nykyistä enemmän voisi tehdä siitä vaikuttavampaa. Nykyään ei usein ole tarpeeksi intensiivisiä jaksoja ja vaihtelua.
– Tietynlainen vuorottelu intensiivisen fysioterapian ja omaharjoittelun välillä voisi monesti olla kuntoutujalle parempi vaihtoehto kuin tasainen, vähemmän intensiivisempi rytmi, sanoo yliopettaja, biolääketieteen tohtori Aki, Rintala LAB-ammattikorkeakoulusta.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fysioterapian vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä aivoverenkiertohäiriötä ja MS-tautia sairastavilla kuntoutujilla. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksina, joissa oli mukana yhteensä 182 satunnaistua kontrolloitua tutkimusta ja 50 laadullista tutkimusta, joissa oli yhteensä 7567 kuntotutujaa.
Tutkimus toteutettiin Kelan tutkimusrahoituksella ja projektiryhmään kuului tutkijoita Jyväskylän yliopistosta, Jyväskylän ammattikorkeakoulusta, LAB-ammattikorkeakoulusta ja Leuvenin yliopistosta.